Kuukausi näyttää vierähtäneen kirjoitteluitta. Syykin on hyvä - aikani meni mukavasti K-70 -fanituksessa, kun äitini oli siinä kuorossa. Viimeisin viikkokin kului tyhjiä nessupaketteja ihmetellen. Tapahtuma meni kokonaan sydämeen. Meidän äiti on ihana.

Olen tunneilla yrittänyt hoksata, mistä se ihana ääni löytyy M:n ja UM:n viuluun. Opet yrittävät urhoollisesti eri tavoin minua opastaa, ja totean kiitollisena, ettei heillä epätoivoa ole häivähtänyt otteessa :) Osaisinko itsekin? Miten se ääni syntyy? Rentoudesta kaiketikin suurelta osin. Tänään olin kuulevinani soitossani oikeanlaista sävyä noin kolme sekuntia. Sitä kun opin toistamaan niin suunta on oikea.

Joku viikko sitten oli kevään ensimmäinen viulistien ilta. Olipa kiva nähdä oma nimi esiintyjäluettelossa - ihan viulistin nimikkeellä siis! Corellin sonaatin eka osa Largo meni mielestäni ihan ookoo. Tunnelma oli erilainen kuin syksyn Joutsenen esityksessä.

Parin viikon kuluttua on taas oppilaskonsertti. Siihen yritän oppia ulkoa Corellin sonaatin toisen osan Allegro. Jousikäden vispausliike pitää minimoida ja martele saada kivan hyppiväksi ja keveäksi. Vähä riittää tässä, jotta tulisi kaunista.

Kuuntelen useasti YLE 1 -kanavaa, kun siellä on kaunista viulumusiikkia paljon.Viikon kohokohta oli keskiviikkona eräs tilanne, kun pääsin samaan huoneeseen kun mieheni sisko S soitti ihanan viulusoolon. Kyynel vierähti poskelle ja pohdin jälleen, kuinka elämä onkaan niin ihanaa.