M oli flunssainen, mutta silti tuli pitämään minulle soittotunnin. Kiitokset.

Harhailin alkuun skaalassa ihan epävireisissä maisemissa: ylävireistä vinguttamista höh. No, M pyysi laittamaan viulun pöydälle ja heiluttelemaan käsivarsia kuin kiekonheitossa, ensin oikeaa ja sitten vasenta. Sitten taas viulu kaulalle ja kuinka ollakaan, puhtaus korjautui tosi paljon ja äänikin parani vähintään puoli metriä. (Arvelen, että M onkin taikuri.) Toinen lääke ylävireisyyteen: kaikilla kielillä kaikki sormet hitaasti ensin järjestyksessä ja sitten satunnaisessa järjestyksessä.

Ihmeteltiin vasenta peukaloa. Keksittiin sille parempi paikka kolmannessa asemassa, jotta vaihto etusormelta E-kieleltä suoraan A-kielen nimettömälle sujuisi. Jousi seis, siirtyminen kolmanteen asemaan ja sitten jatko nimettömällä. Peukalo uuteen asentoon.
Kielen vaihdot: peukku irti kaulasta / rentoutetaan myös muut sormet. Pikkurilliin tulee kyllä lisää voimaa, kun maltan soitella paljon.

Vibrato. Eilisessä esityksessä vibratot menivät ihan pieleen. Mikä ihme toi vanhat vinkeet menneisyydestä soittoon, vaikka olen harjoitellut niitä uusia. Tavoista voisi olla hei helpompi päästä eroon, please. Palataan siis ekan tunnin harjoitteisiin, kolmannesta asemasta ensin ja sitten joka ääni Joutsenessa erikseen. Hitaasti.

Asenne. Harjoitellessa voi ajatella, että olisi esitys. Unohdin hengittää ennen soiton alkua, mistä M mainitsi. Että pitää hengittää.

Tykkäsin tunnista kovasti. Huomisiltana taas soi.