Viikon varrella harjoittelin neljänä päivänä kuudesta, puolesta tunnista puoleentoista kerrallaan. Etydi kuulosti tänään jo muhkeammalta, sanoi M. Olen samaa mieltä. Eilinen harjoittelu jo antoi viitteitä oikeasta suunnasta, vaikka edellisenä iltana ei tullut soitosta oikein mitään. Takkusin ja takkusin - vain ymmärtääkseni pistää viulun koteloon. Oli varmasti viisas valinta siirtyä katsomaan telkkaa. Ihme juttu, kuinka suuria erot eri päivien välillä voivat olla, vaan niinhän tämä elämäkin on, pötkö erilaisia päiviä, eikä sitä aina tiedä mikä mistäkin johtuu.

Vibratoa olen harjoitellut paljon. Tänään M neuvoi vielä uusia vinkeitä siihen asiaan, ja jossakin vaiheessa tuntia nimetön alkoi muljuamaan lähes oikealla tavalla. En ihan vielä päässyt perille siitä mitä oikein tein, mutta molemmat innostuimme asiasta ja totesimme että pienestä se ilo irtoaa, kun yhden ihmisen yksi nivel alkaa viplottamaan oikealla tavalla :)

Käyn miettimään mielikuvat Joutseneen. Haen parhaat kuvat sisimpääni ja heijastan ne sitten viululla aistimuksiksi... Ääneen jatkuvuus, kuulaus ja ihana laaja vibrato. Tässä tavoite seuraaville kolmelle viikolle.

Uusi läksy K.Mostrasin Allegro. (Valitut etydit viululle, osa II, lasten musiikkikoulun luokat 3-5) Julkaisuvuosi 1975, olin silloin 14 vuotias! Nyt mennään kokonaan neljännessä asemassa.
Joulukonsertissa soitetaan M:n kanssa joululaulusikermä. Sitä nuottia katselen viikonvaihteessa, ihanaa kun ei ole mitään ohjelmaa la-su, niin voi soittaa niin paljon kuin vain sielu sietää. Hyvä!