En ehtinyt kovin paljon harjoitella kuluneella viikolla, ja se kuului heti soitossa. Nyt pitää pyrkiä soittamaan ihan joka päivä, vaikka vain vähänkin. Keskiviikkona ajoin töistä suoraan tunnille, kun oli jännittävä tapahtuma edessä. Harjoitus säestäjän kanssa! Kyllä minua jännitti ihan kamalasti, kun menimme säestäjä R:n luokkaan ja siitä sitten vain ensin tutustumaan ja sitten alkoivat ensimmäiset tahdit Joutsenesta flyygelillä. Jännityksestäni huolimatta saimme kappaleen soitetuksi alusta loppuun. Tuntui ihanalta. M ohjeisti vielä lisää, että kaikkea vain enemmän. Toinen kerta meni paljon paremmin ja M kuulemma käväisi kaniksella. R:lla on työhuoneessaan flyygeli ja kaunis pehmeä matto. Kokemus oli hyvin miellyttävä.

Jatkoimme harjoittelua M:n kanssa toisessa luokassa. Merkkasin nuottiin tärkeitä pieniä suuria asioita ja M neuvoi valmistautumisessa konserttiin. (Eikö olekin jännittävää, että on suunniteltava myös se, mitä tauon aikana tapahtuu tai on tapahtumatta, siis kun mitään ei kuulu :)) Soitan viikonvaihteen aikana kappaletta kuin esittäisin, ja yritän esiintyä niin monelle kotiväestä, kuin vain on mahdollista (pakottamatta altistaa). Eilisiltana tuntui ylävireiseltä taas (mieskin siitä mainitsi ja jostakin syystä otin siitä vähän itseeni, sori), mutta saunassa käytyäni vire tuli taas ihan hyväksi. Kädet kun vain saisi pysymään lämpiminä ennen konserttia, niin olisi yksi helpotus elämään. Ennen kuin alan soittaa, päätän miltä haluan esityksen kuulostavan ja soitan sitten sen, kappaleen alusta loppuun.

Joululaulusikermä oli mukava soittaa, ja siihenkin saimme jo näissä harkoissa nyansseja. Tannenbaumissa tehdään mojovat rytmit ja fortet. Maanantaina on viimeinen soittotunti ennen konserttia. Tuntuu kivalta ja jännältä - mutta enemmän tämä taittuu kuitenkin kivan puolelle. Kyllä mä pärjään. Asenne ratkaisee aina.