Esiintyminen. Aamulla kertasin vielä kotosalla kappaleen tärkeitä juttuja ja sitten ajoin oppilaitokselle. Soitimme U:n kanssa vielä muutaman kerran kappaleen läpi ja sitten olikin aika esiintymisen. Jännitys tuli sitä mukaa kun sali täyttyi - en osannut aavistaakaan, että väkeä tulee paikalle niin paljon. Puntti tutisi ja jousikin ajoittain, mutta minusta tuntui hyvältä soittaa juuri tuo kappale juuri tuossa tapahtumassa. U vastaili soitollaan niin keveästi, mikäpä oli tällä tyttösellä soittaessa yhdessä osaajan kanssa. Mielessä vilahtivat omat lapset pieninä, kissat ja pehmeys. Toivottavasti yleisökin viihtyi. Aplodeista päätelleen kyllä, koska kannustus oli ylen runsasta ja äänekästä :) Viuluni ääni tuntuu nyt hieman kauniimmalta kuin ennen ensimmäistä soittotuntiani M:n kanssa.
Minusta tuntui, että jaoimme musiikin lahjaa koko paikalla ollut väki.

Haastattelukin oli jännittävä tilanne. Toivottavasti osasin viestittää, kuinka mukavaa minusta on ollut päästä tällaiseen yhteisöön. 

Seminaari. Etukäteen en olisi osannut aavistaakaan, kuinka kiintoisa päivän aihe oli. Projekti kokonaisuudessaan tuli hienosti esille, ja työryhmä on ilmeisen sitoutunut hakemaan uutta tietoa aikuisopiskelusta. Musiikkia vanhuksille -toiminnan esittely teki minuun vaikutuksen.

Muutama hajahavainto parin esityksen sisältöön liittyen.

Kaarina -esimerkki oli minun mielestäni pöyristyttävä kahdesta syystä. Ensinnäkin, jos tällaisia Kaarinoita on oppilaitoksissa paljon, niin sääli meitä oppijoita. Me raukat kun tulemme tunneille puhtain sydämin ja hyvin aatoksin: ihmisyyden kannalta tuntuu pahalta, jos opettajien asenteet (vaikka vain peitetystikin) osuvat yksiin Kaarinan ajattelun kanssa. Erityisen surullinen olo minulle tuli Kaarinan toteamuksesta, että oppijat eivät edes ymmärrä, kuinka huonoja he ovat. Emme me ole huonoja. Me olemme hyviä, ihan jokainen. Toiseksi, tällainen esimerkki oli minusta outoa ottaa edes puheeksi. Itse olisin Kaarinan sijasta esitellyt rakentavaa suhtautumista erilaisiin oppijoihin: olisin pohtinut opettamista myönteisestä näkökulmasta ja käyttänyt senkin ajan plusmerkkisesti.

Ymmärrän toki, että kärjistykset ovat tapa tuoda asioita paremmin ymmärrettäviksi. Vaan kun me suurin osa oppijoista olemme ihan tavallisia ihmisiä (80-20-sääntö taitaa käydä tähänkin), niin esityksissä olisi voitu käsitellä myös sitä puolta, sen sijaan että esim. juuri ennen lounasta pidetyssä esityksessä kerrottiin enemmän sensaatiomaisista oppijoista kommervenkkeineen. Olisi kiintoisaa saada kuulla mielipiteitä, kuinka hyvin ko. alustukset kannustivat kuulijoina olleita oppilaita aikuisopetuksen pariin, ja kuinka paljon Kaarinoita tässä maailmassa onkaan. Itse taisin olla yksi harvoja, ellen ainut, "asiakas" tässä seminaarissa, ja katsoin sisältöä tietysti ikään kuin maksajan näkökulmasta.

Valitettavasti en voinut jäädä kuulemaan iltapäivän esitystä, joka toivoakseni toi opiskelija-kuulijoille lisää hyviää eväitä aikuisten opettamiseen. Matkalla töihin kurkkuani kuristi ajatus Kaarinasta. Onkohan hän joskus nuoruudessa opettanut minua...

Tulevaa. Huomenna onkin taas soittotunti, ihanaa. Tarjolla on pommin varmasti jotakin hoksattavaa ja puntaroitavaa, mitä sitten päätän harjoitella. Odotan huomisiltaa kovasti, ja käynkin nyt soittamaan soittoläksyjä.