Onpa mukavaa kun saan taas esiintyä. Torstaina pääsen soittamaan säestäjän kanssa edellisessä konsertissa jo aiemmin soittamamme Largon, lisättynä sonaatin Allegro-osalla. Äsken juuri hurahti puolitoista tuntia huomaamatta harjoitellen. Muutaman kerran meni jo aika muikeasti, eli kyllä tässä edistystä on tullut. Opettajakin totesi torstain tunnilla, että Largo on kypsynyt ja siitä löytyy jo useita hyviä kohtia!

Yritän vetää marteléta pidemmällä jousella, ettei niin olisi töksottävää menoa. Silti rentouden säilyttäen. Nyansointia lisää, piano pianoksi ja ylösjuoksutuksessa saa vapaasti irroitella, jotta tulee hyvä crescendo. Tämän jälkeen otetaankin uutta aineistoa työn alle. Mozartin Adelaide-konsertto.

Tilasinpa 30 vuoden takaiset viuluopintosuoritukseni konservatoriolta. Ällistyksekseni olin suorittanut 3/3 peruskurssin viulussa, ja olin hyvää vauhtia etenemässä kohti I-tutkintoa. Ja minä kun olen autuaasti tuon kaiken unohtanut ja luulin olevani vajaa 3/3:ta. No, kerroin M:lle tästä ja hetihän sieltä tuli sitten 5-aseman etydiä jo läksyksi siltä istumalta jee!! Päätin pyrkiä ensi talveksikin tähän samaan oppiin, kun tuntuu niin kivalta viulunsoiton harrastaminen.

No niin, keskiviikkona harjoittelemme yhdessä säestäjän kanssa ja torstaina sitten konsertti. Äiti ja iskä lupasivat taas tulla kuuntelemaan - kiitokset kaikenpuolisesta kannustuksesta heillekin.

Kuukausi näyttää vierähtäneen kirjoitteluitta. Syykin on hyvä - aikani meni mukavasti K-70 -fanituksessa, kun äitini oli siinä kuorossa. Viimeisin viikkokin kului tyhjiä nessupaketteja ihmetellen. Tapahtuma meni kokonaan sydämeen. Meidän äiti on ihana.

Olen tunneilla yrittänyt hoksata, mistä se ihana ääni löytyy M:n ja UM:n viuluun. Opet yrittävät urhoollisesti eri tavoin minua opastaa, ja totean kiitollisena, ettei heillä epätoivoa ole häivähtänyt otteessa :) Osaisinko itsekin? Miten se ääni syntyy? Rentoudesta kaiketikin suurelta osin. Tänään olin kuulevinani soitossani oikeanlaista sävyä noin kolme sekuntia. Sitä kun opin toistamaan niin suunta on oikea.

Joku viikko sitten oli kevään ensimmäinen viulistien ilta. Olipa kiva nähdä oma nimi esiintyjäluettelossa - ihan viulistin nimikkeellä siis! Corellin sonaatin eka osa Largo meni mielestäni ihan ookoo. Tunnelma oli erilainen kuin syksyn Joutsenen esityksessä.

Parin viikon kuluttua on taas oppilaskonsertti. Siihen yritän oppia ulkoa Corellin sonaatin toisen osan Allegro. Jousikäden vispausliike pitää minimoida ja martele saada kivan hyppiväksi ja keveäksi. Vähä riittää tässä, jotta tulisi kaunista.

Kuuntelen useasti YLE 1 -kanavaa, kun siellä on kaunista viulumusiikkia paljon.Viikon kohokohta oli keskiviikkona eräs tilanne, kun pääsin samaan huoneeseen kun mieheni sisko S soitti ihanan viulusoolon. Kyynel vierähti poskelle ja pohdin jälleen, kuinka elämä onkaan niin ihanaa.

Pari soittotuntia on taas takana. Jousen käytössä korjattavaa. Sen pitäisi kuin keinua kahdeksasosilla sonaatin largo-osassa. Sormet joustaviksi.  Sonaatin Allegrossa kielten vaihtoa harjoitellaan hitaasti: työntö-pysähdy-kielenvaihto nopeasti. No niitä sitten toistelemaan. M sanoi, että viulussa on sointi parantunut. Jippii!

Viime torstain tunnin piti UM ja M otti häneltä oppia. Nyt on päästävä jousen tyveen, ihan tyveen. Viulun on pysyttävä paikallaan ja jousikäsi tekee työn. Asentoni meinaa jotenkin lysähtää, joten tätä pitää katsoa aina erityisesti kun alan soittaa. Tyvijousta pelkästään, veto työntö vain sormilla, liike oikein pienenä. Tavoitteena on saada kämmenen nivelet joustamaan enemmän, mikä kaiketikin pehmentää vedon ja työnnön välistä vaihtoa. Sitten: ääni opetellaan ottamaan viulusta rennommin. Yritän alkaa roikottaa enemmän itseäni, jotta työtä tekisivät vain ne lihakset, joiden on määrä olla duunissa. Loput retkottakoot vain :)

Fraseeraukseen apua laulamisesta. Alan laulaa melodiaa ja siitä saataisiin kaunista muotoa soittoon. UM kertoi soittoni parantuneen. Olen itse samaa mieltä. Mutta:

ASENTO KUNTOON JA SOITTO RENNOKSI.

Kevätkausi alkoi. Torstaina tunnilla käytiin joululoman läksyjä läpi. Lomalla pidin taukoa, mutta aloin vuoden vaihteen jälkeen taas ottaa viulua esiin. Ajattelin ottaa ihan toisenlaisen otteen nyt tähän soittamiseen. Syynä se, että opettajankin olisi kiintoisampaa päästä korjaamaan joitakin ihan uusia soittamiseeni liittyviä juttuja, kuin niitä samoja joita käsittelin syksyn blogeissa. Eli nyt on tavoitteena ROHKEA ja RAUHALLINEN soittaminen. Nyhveröinti saa jäädä.

Läksyt E-dur IV asemassa. Erikseen ensin, sitten sitoen 2 ja 4.
1- ja 3-aseman vaihtoa nimettömällä ja keskisormella. Käsi aina kokonaan asemaan, kehys säilyy. Jousikäden sormet lepäävät kaikki jousen päällä. Kaikki jouhet koskettavat kieltä. Olkavarsi aktiiviseksi. Apusormet.
Trilli: 1 hele ja 2 helettä, jousi liikkeelle kuin pyssystä.
Corelli Sonata VIII osa I Largo.
Vanhana läksynä Mostrasin etydi 52.

Kiva päästä taas normaalirytmiin. Nyt käynkin soittelemaan. SKRODENA.

Maanantaina minulla oli tunti M:n kanssa ja siellä haettiin fiilistä Joutseneen. Neljännellä läpisoitolla olin jo kohtalaisen tyytyväinen tarinaan. Muutama jousen nosto on vaikea rytmittää, että olisi rauhallinen ja silti ripeä. Mutta kyllä minä opin koko ajan paremmaksi. Joulusikermää oli kiva soittaa. Tempo alkuun tarpeeksi nopeaksi, ettei laahaile. Siitä se sitten onnistuu, ajattelimme.

… ja onnistuihan se toden totta! Torstaina minua hieman jännitti, muttei yhtään liikaa. Isä ja nuorin poikani istuivat yleisönä kun astelin vuorollani flyygelin viereen. Olisikohan pitänyt jättää nuotti pois, kun se kerran unohtui istuimelle. Olisi saattanut olla kivempi soittaa – osaan Joutsenen ulkoa. No, ensi kerralla sitten soitan ulkoa. Minusta tuntui, etten vieläkään osannut rauhoittua "vain soimaan", eli petrattavaa jäi paljon. Isä tosin sanoi, että ero puolitoista kuukautta sitten hänen kuulemaansa versioon (soitin kotona äidille ja isälle) oli todella suuri, ja että kappale kuulosti valtavan paljon paremmalta. Kyllä isi tietää :) Poikamme totesi, että soitto kuulosti paremmalta kuin kotona. Ja pojasta polvi paranee :)  Joulusikermässä pääsin vielä enemmän sinuiksi tunnelman kanssa. Salin akustiikka hämäsi, kun viulu kuulosti niiiiiin ihanalta, että unohduin kuuntelemaan sitä ehkä liikaa.

Konsertissa esiintyi minun jälkeeni niin upeita taiteilijoita, että piti hatusta pitää kiinni.Kuulin ensi kertaa kun M esiintyi. En muista aikoihin nähneeni niin keskittynyttä ihmistä. Ihana soitanto ja dramatiikka!

Luulin lukukauden päättyvän konserttiin. Vähänpä tiesin – torstaina on vielä soittotunti. Silloin varmasti ehditään jutella petrattavat asiat ja katsotaan kuulemma joululomalle soittoläksyt. Yep, saan jatkaa opintojani vielä kevätlukukaudenkin. Nyt täytyy asettaa jokin kiva tavoite toukokuuhun ja tavoitella sitten sitä. Ja vaihtaa viuluun uudet kielet, jotta joulun soittelut menevät mukavasti. Ajelemme Itä-Suomessa välipäivinä soittelemassa kansanmuusikkoystäviemme kanssa.