Jihuu soittotunnille!

Aloitin kuukausi sitten aikuisopinnot, aineenani viulunsoitto. Olen pedioppilas, eli minua opettavat viulunsoiton opettajaksi opiskeleva M ja hänen oma opettajansa U. Tavoitteenani oli opintoihin hakiessani oppia soittamaan viulua nykyistä kauniimmin. Tämän ohella haluaisin opetella nohevammaksi musiikin teoriapuolella.
Soittotuntini on 45 minuuttia kerran viikossa ilta-aikaan.

4.10.2007
Ensimmäisessä tapaamisessa M:n kanssa tutustuimme toisiimme ja sovimme tunneista. Tunnelma tapaamisesta jäi hyvä, ja odotin kovasti ensimmäistä tuntiani. 4. lokakuuta olin matkalla ensimmäiselle soittotunnilleni 30 vuoteen! Enpä lontostanut jalan, vaan ajoin autolla, melkoinen tukku intoa takataskussani. Tunti alkoi ja tutustuimme U:n kanssa, joka siis on useimmiten läsnä tunneillani opettamassa M:aa, ynnä tietysti siinä ohessa myös minua. Kerroin tavoitteistani ja soittotekniikkaan liittyvistä toiveistani. Heti alkoi opelta tulla vinkkejä ja harjoituspäiväkirjaan täytettä.

Lämmittely, käsillä isot ympyrät. Jousen kanssa koko käden heilautusta. Haettiin rentoutta, mikä on ilmi selvästi avain ainakin minun soittoni parantumiseen. Vuosien varrella kun on asento karahtanut vähän kireäksi. Hartiat, ajatus, että työntöjousi lentää yli kielien. On saatava koko jousi käyttöön, kun käyttö on kutistunut ehkä puoleen koko pituudesta.
Ote jousesta pyörein sormin. Harjoitus: tyvijousella etydi. (Ääni aika kamalaa). Sama keskeltä kärkeen.
Kannassa kyynärpää työntää.
Vibrato. Ilman viulua käsivarsi eteen ja kohti rintaa, rentona. 3. asemassa käden liu'utus kaulaa myöden, pienentäen liikettä > stop 3. asemaan > kämmen ja ranne rentoina, mutta napakkana. Nivelet joustavat.

Harjoituskappaleeksi sain Saint Saensin Joutsenen! Etydi Mazas 5.
Kävin soittamaan soittoläksyjä heti kun tulin kotiin tunnilta. 30 min. Jep tästä tulee kivaa.

11.10.2007
Soitin soittoläksyjä viikon aikana neljänä päivänä. Tuntemukset yläkropan lihaksissa kertoivat, että uutta tekemistä on tullut. Töissä harjoittelin kynällä pyöreitä sormia, kun istuttiin palaverissa.
M piti tunnin tällä kertaa yksin. Pyysi minut esiintymään 7.11. aikuisopetusta käsittelevään seminaariin: ohjelmistona viuluduetto U:n kanssa. Lupasin kysyä töistä vapaata ja hymyilin koko matkan kotiin!

Ei se Joutsen vielä lähtenyt lentoon. Jousi kurnutti vanhaan malliin, eli ei tämä taidakaan olla ihan parissa viikossa hoidettu homma... :) Pääsen 7.11. keikalle hienoa.

Tunnilla haettiin jouseen vauhtia, jottei se väpättäisi vetojousessa 2 sentin matkalla kohti kärkeä. Lisää vauhtia vain, ja sopiva etusormen paine, ikään kuin imu.
Vibrato. Kämmenen oltava rento. Vibratokäsi "roikkuu", sormen tyyny koskettaa kieltä. Iso liike, löysä tunne. Ja se rento kämmen ja hartia, jospa alkaisin muistaa.
Kirjastosta hakuun Sutisen Viuluasteikot 1.

18.10.2007
Kirjastosta ei vielä löytynyt asteikkovihkoa.
Katsoimme U:n kanssa, mitä asioita pitää harjoitella Brahmsin Kehtolaulusta. Jouseen vauhtia vieläkin, ajatuksena ponnistusenergia, joka tarvitaan että lähtee liikkeelle. Tavattoman jännittävää, kun jonkin kerran onnistun, ja  viulusta lähtee saman tien upea ääni. Nyt tarvitaan toistoja oikeista suorituksista, lisää ja aina vain lisää. Kuin kissaa silittäisi.
D-duuriasteikko 4 asemasta ääni kerrallaan ja kaksi sitoen.
Syyslomalle.

1.11.2007
D-duuriasteikko, kiinnitettävä puhtauteen huomiota. Tarkistukset vapaiden kielien avulla. Hitaasti, erikseen, rauhassa. Kädessä on ikään kuin kehys, joka ei muutu, vaan vain siirtyy kieleltä toiselle. Sormien välimatkaan tässä asemassa onkin totuttautuminen, kun välit pienenevät, ja koska tämä asema ei minulle nuoruudestakaan ole tuttu. Ajattelen käden leveyssuunnassa sapluunan sisään.
Mazas 6: kaikki erikseen ja 2 yhteen a) koko jousella  b) kärkipuoliskolla. Puhtaus.

Harjoiteltiin Kehtolaulua. Kahdeksasosissa annettava reilummin jousta, varsinkin kohotahdeilla. Jätetään vibrato soimaan viimeisen nuotin jälkeen.

Kasvolihakset on muistettava pitää rentoina soiton aikana. Minulla on taipumus kohottaa kulmiani (onneksi en niitä kurtistele), ja se näyttää vähän typerältä, kun katsottiin peilistä. Tähän asti kun olen kotona peilistä tarkkaillut vain käsiäni, niin on naamavärkki unohtunut. Jukra kun joskus opin relaamaan soittaessa, niin kyllä tulee ihanaa - nykyään näet kun yhden osan rentouttaa niin jo jossain toisessa kirraa. Sinänsä outoa, kun oikeasti pyrin rrrrrrrrrentouteen.

Kivaa, keskiviikkona on sitten esiintyminen. On ihanaa harjoituksissa, kun U soittaa niin kuulaasti ja rauhassa. Haluan saada soiton ilon esiintymisestä, ja kiva olisi jos yleisönkään ei tarttis jännittää että osaako tämä eukko yhtään soittaa. Siksi yritän harjoitella huolella ja tarpeeksi.

Hieman taustaa: aloitin viulunsoiton yksityisoppilaana 7-vuotiaana, kun sain vanhempani vakuutetuiksi siitä, että minun on ihan pakko saada soittaa. Kaverit kiusasivat minua kun viulu oli koulussa joskus mukana, mutten siitä välittänyt. Kotona meillä eivät muut harrastaneet soittoa. Pääsin kolmannelle luokalle musiikkiluokille, mikä muutti melko totaalisesti suhteeni musiikkiin. Olen siitä lähtien solmisoinut kaiken virsistä hissimusaan. 9-vuotiaana pääsin musiikkiopistoon. Viuluopettajia minulla ehti olla neljä. Murrosiän aikainen opettajani olisi ollut minulle paras, mutta hän kuoli kesken kaiken. Uuden opettajan myötä soitto-opintointoni hiipui nopeasti.

Olen harrastanut musiikkia koko elämäni. Soittelin kymmenisen vuotta kansanmusiikkiyhtyeessä ja harjoittelin kotikonstein säestämään lauluja kitaralla. Muutama kotikutoinen laulelmakin on  syntynyt. Harrastan myös kuorolaulua. Korvakuulo on minulle luontaisin tapa omaksua musiikkia, mutta osaan kyllä lukea nuottejakin. Laulaminen on ihanaa.

Nyt tunnen olevani etuoikeutettu, kun minulla on oma viulu-ope. Hän osaa keskittyä minun problematiikkaani ja löytää ilmeisen onnistuneesti keinoja solmujen aukomiseen ja näyttää omalla viulullaan oikeita tapoja soittaa. Minä puolestani yritän kuunnella opetusta tarkasti, jotta hoksaisin mitä pitää tehdä. Ja joka kerta M muistaa kehuakin. Harvoin kuluu 45 minuuttia näin nopeasti kuin torstai-iltaisin syksyllä 2007!

Idean blogiin kopioin eräältä toiselta musiikin opiskelijalta:  marQ.vuodatus.net
Jatkossa pyrin kirjoittelemaan tänne viikoittain.